Kahlekuningas goes Literature III: Johan Eichhornin Minuuttinovelli ”Ystävät”
YSTÄVÄT
„Vihaan elämääni“, minä sanoin parhaalle ystävälleni. Oletin, että seuraavaksi mentäisiin tavanomaista rataa, hän väittäisi vastaan ja muistuttaisi hyvistä asioista elämässäni, mutta sen sijaan hän sanoikin:
„Minäkin vihaan elämääsi.“
Hän oli vakavissaan. Hetkeen en tiennyt, mitä ajatella, mutta sitten mietin, että olihan minulla kaikesta huolimatta vaimo ja lapset sekä jonkinlainen ammattikin.
„Sano se vielä kerran.“
„Minä vihaan elämääsi“, hän sanoi.
(Jere on tällä hetkellä kovin kiireinen, joten kuvituksen puutteessa minuuttinovellien sarja jatkuu. Mutta ensi tiistaina ilmestyy vihdoin taas ehtaa sarjakuvaa, sillä onhan tämä sarjakuvablogi eikä minuuttinovelliblogi.)
FREUNDE
„Ich hasse mein Leben“, sagte ich zu meinem besten Freund. Ich erwartete, dass nun das übliche Programm ablief, er mir also widersprach und mich an die guten Sachen in meinem Leben erinnerte, aber stattdessen sagte er:
„Ich hasse dein Leben auch.“
Es war ernst gemeint. Eine Weile wusste ich nicht, was ich davon halten sollte, aber dann dachte ich daran, dass ich trotz allem eine Frau hatte und Kinder und sogar eine Art Beruf.
„Sag es bitte noch mal.“
„Ich hasse dein Leben“, sagte er.
